Eläinten siunaustilaisuus Senaatintorilla

Torstai 3.12.2009 klo 13:07 - Ulla Ayrer

Joulukuun 1. päivän ilta Helsingissä oli kylmänkolea, jonka kylmyyden purevuutta lisäsi voimakas, puuskittainen tuuli. Tuomiokirkon edusta täyttyi nopeasti ihmisistä ja heidän lemmikeistään. Pienten koirien haukunta sekaantui tuulen aiheuttamaan mikrofonien kovaan kohinaan. Helsingin seudun kennelpiiri oli järjestänyt lemmikkieläinten siunaustilaisuuden, ja tunnelma oli alusta alkaen tiivis ja hartaan juhlava - olimmehan kaikki kokoontuneet aukealle Senaatintorille meille niin rakkaitten nelijalkaisten ystäviemme vuoksi. Tuomiokirkon portaat oli koristeltu havuin ja elävin kynttilöin, ja siellä oli kunniapaikat avustajakoirille kuten muillekin virkakoirille emäntineen ja isäntineen.

Tervehdyssanat lausui HSKP:n puheenjohtaja Tapani Turunen, minkä jälkeen puhuivat pastorit Arto Antturi Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnasta ja Kalevi Kasala Helsingin Ortodoksisesta seurakunnasta. Musiikista vastasivat Musiikkiopisto Juvenalian opiskelijat. Musiikkiosuuden jälkeen astuivat pastorit siunausvettä kantaen rivissä ensimmäisen avustajakoiran, Villeni eteen. Juuri se hetki, kun Ville sai ripauksen siunattua vettä päälleen, kosketti minua hyvin syvältä ja kaikki se rakkaus, mikä minussa ikinä on ollut, kietoi Villen, rakkaan aputassuni, syleilyynsä. Uskon, että jotain vastaavaa tapahtui meille kaikille sillä hetkellä, kun pienet ystävämme saivat yksi kerrallaan siunauksensa. Hymynkare nousi tosin huulilleni, kun Ville, tyyneen tapaansa kasteen saatuaan, käänsi päätään ja vetäisi pitkän henkäyksen vierellään seisoneen pastorin albasta ja stolasta.

Avustaja- ja virkakoirien jälkeen pääsi runsaslukuinen joukko lemmikkikoiria pastorien siunaavien käsien alle. Niin erikoiselta tilanne koirista tuntui, että kiihkeinkin haukunta sammui vähitellen koirien lähestyessä pastoreita.

Kun viimeisiä koiria oltiin siunaamassa, aloimme kylmyydestä kangistuneina poistua paikalta vain joitain sanoja toisillemme vaihtaen. Sydämiimme jäi tilaisuudesta kuitenkin lämmin ja luottavainen turvallisuuden tunne - jospa Joku sittenkin pitäisi huolta meistä kaikista!

Jälkeen päin joimme yhdessä lämpöiset kahvit ja jouluiset glögit ennen jokaisen eri suuntiin suuntautuvia kotiinpaluita.

Me, paikalla olleet avustajakoirakot, kiitämme lämpimästi Helsingin seudun kennelpiiriläisiä tästä kauniista vuosittaisesta tilaisuudesta, jossa saimme olla jälleen kerran mukana.

Joulun odotus alkaa......

Kuvia